Faiyum-tarantojen levottomuudet ja Fatimidien valtakunnan poliittinen murros 11. vuosisadalla Egyptin historiaa tutkittaessa

Faiyum oli 11. vuosisadan puolivälissä keskeinen alue Egyptissä, joka kiehui levottomuuksien pyörteessä. Syntyperän, uskonnon ja vallan suhteen oli tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka loi otolliset olosuhteet kapinalle. Fatimidien kalifaatin hallinto oli alkanut heiketä sisäisten kiistojen vuoksi, mikä lisäsi epätyytyväisyyttä kansan keskuudessa.

Faiyumissa asui huomattava määrä tarantoja, etnistä ryhmää, jolla oli oma kieli ja kulttuuriperintö. He olivat perinteisesti olleet maatalousväestöä, mutta 11. vuosisadan alussa he alkoivat kokea syrjintää Fatimidien hallinnon taholta. Verot nousivat, ja tarantojen oikeuksia rajoitettiin.

Tarantojen asema oli hankala. He eivät olleet islamin harjoittajia, vaikka osa heistä oli kääntynyt uskoon pakosta. Islamiin kuulumattomuus tarkoitti käytännössä syrjintää ja toisen luokan kansalaisuutta.

Tämän lisäksi Fatimidien valtakunnassa vallitsivat poliittiset turbulenssit. Kalifi al-Hakim bi-Amr Allah oli kuuluisana mielipuolisena hallitsijana, joka ajoi läpi uskonnollisia ja poliittisia uudistuksia, jotka vieroittivat häntä useimmilta alamaisistaan. Hänen hulluuttaan korostava tarina kertoo kalifin kieltäneen kahvin juomisen, koska se “tärähti” hänen sielunsa.

Al-Hakimin kuoleman jälkeen Fatimidien valta alkoi heiketä entisestään ja eri ryhmät kilpailivat vallasta. Tässä kontekstissa Faiyumissa asuvat tarantot näkivät tilaisuutensa. He kokivat syrjintää Fatimidien hallinnon taholta, eivätkä luottaneet uuden kalifin kykyyn taata heille oikeudenmukaista kohtelua.

Kapina puhkesi vuonna 1047 ja oli verinen ja raaka. Tarantot nousivat aseisiin, ja taistelut jatkuivat kuukausia. Fatimidien armeija, joka oli jo heikentynyt sisäisten riitojen vuoksi, kamppaili kapinan kukistamisessa. Lopulta taranot voittivat taistelun, ja Faiyum itsenäistyi Fatimidien vallasta.

Faiyum-tarantojen levottomuudet olivat merkittävä tapahtuma 11. vuosisadan Egyptissä. Ne heikensivät Fatimidien valtaa entisestään ja osoittivat islamilaisen valtakunnan kyvyttömyyden hallita monipuolisia kulttuureja ja uskontoja.

Kapinan seurauksena Fatimidien kalifaatti joutui taistelemaan useiden kapinoiden kanssa eri puolilla valtakuntaa. Se johti lopulta valtakunnan heikkenemiseen ja Osmanien valloitus Egyptissä vuosisatojen kuluttua.

Faiyum-tarantojen levottomuudet olivat myös esimerkki siitä, kuinka yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja syrjinnän vastustaminen voi johtaa väkivaltaan. Kapinan tarina on varoitus kaikille valtiomiehille ja hallitsijoille, jotka yrittävät määrätä alamaistensa elämää pakottaen heitä uskontoon tai kieltäen heiltä oikeuksia.

Faiyum-tarantojen levottomuudet ovat mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka historiassa tapahtuvat pienetkin kapinat voivat vaikuttaa merkittävästi valtakuntien kohtaloihin ja muotoilla koko Euroopan ja Lähi-idän historiaa.

Faiyum-tarantojen levottomuudet muistuttavat meitä siitä, että historia on täynnä yllätyksiä ja käänteitä. Ei ole koskaan varmaa, mistä suunnasta seuraava myrsky tulee tai ketkä nousevat kapinaan.